Tjejer typ tolv & Hur kunde hon?

K-15 / 109 min (+keskustelu) / 5 euroa

Esitysaika ja -paikka:
la 10.9. klo 13, Taiston sali

Ingela Lekfalk on palkittu dokumenttielokuvien tekijä, joka on johtanut LEKFALK PRODUKTION AB:ta vuodesta 2007. Hänen ansiolistaltaan löytyy useita Ruotsin televisiolle (SVT) tuotettuja ja ohjattuja dokumentteja. Ingela Lekfalk on aiemmin työskennellyt Ruotsin yleisradiossa (SR) ja tuottanut yhtiölle yli sata lastenohjelmaa. Tuona aikana hän oli ehdolla Grammy-palkinnon saajaksi ja voitti radio-ohjelmakilpailu Prix Nordican kolmesti. Lisäksi hänelle myönnettiin useita stipendejä. Kaikki Ingela Lekfalkin tuotannot ovat tärkeitä tarinoita ihmisoikeuksista, kuten yhdenvertaisuudesta sukupuoleen, poliittisiin näkemyksiin, uskontoon tai etniseen taustaan katsomatta.

”On kertomuksia, jotka eivät jätä rauhaan. Ne hiertävät ja myllertävät mielessä ja jättävät jälkensä.” Ingela Lekfalk, ohjaaja.

Ingela on paikan päällä kertomassa elokuvistaan ja itsestään.

kesto / tuotantomaa- ja vuosi / laji / kieli;tekstitys

Tjejer typ tolv / Girls about twelve

51 min / Ruotsi 2011 / dokumentti

Ohjaaja: Ingela Lekfalk
Leikkaaja: Kersti Grunditz
Kuvaus: Martina Iverus, Dan Jåma
Tuotanto: Lekfalk AB yhteistyössä SVT

Tjejer typ tolv on aikalaiskuva siitä, millaista tänä päivänä on olla nuoreksi naiseksi kasvava tyttö. Kyseessä on voimallinen elokuva, joka katsoo tulevaisuuteen.

Elokuva muutosten ajasta. Rakastumisesta, kuukautisten alkamisesta ja siitä, miten vaikeaa on olla ensimmäinen tai viimeinen. Kaikki haluavat keskivaiheille. Paitsi jotkut, jotka uskaltavat tasapainotella reunalla.

Elokuva seuraa tyttöporukkaa, joka kiertää Norlantia esittämässä teosta Tytöt tyyliin kakstoista. Sekä lavalla että kulisseissa näkyvät kaikki yhtenään kuplivat tunteet: silkkaa onnea, suurta pettymystä, vietävää kiukkua ja täyttä riemua. Kaikkea mitä sisältyy siihen, että on tyttö, joka on kaksitoista, ja sitten kolmetoista, neljätoista, viisitoista, kuusitoista, seitsemäntoista, kahdeksantoista…

Ingela Lekfalkin lähelle tuleva dokumentti lapsuuden ja aikuisuuden rajalla olemisesta.

TAUSTAA

Syksyllä 2008 Ingela Lekfalk kirjoitti musiikkiesityksen ”TYTÖT TYYLIIN KAKSTOISTA” yhdessä kaksitoistavuotiaiden nuorten kanssa. Esitys kertoi siitä, millaista on olla ”tyttö tyyliin kakstoista”. Kun koko ryhmä lähti kiertueelle, kuvaustiimi seurasi mukana dokumentoidakseen, mitä kulisseissa tapahtui.

Kiertueviikon aikana sattui kaikenlaista. Yksi rakastui, toisella alkoivat kuukautiset, jollain oli koti-ikävä. Joku sai uusia ystäviä siinä missä toinen tunsi itsensä ulkopuoliseksi. Tytöt puhuvat siitä, miksi halutaan tupakoida tai miksi pojista aivan yhtäkkiä tulee nörttejä tai maailman keskipisteitä. He kertovat, että pukuhuone on pahin paikka. Ulkonäkökeskeisyys on kovaa, ja suurta mielenkiintoa aiheuttaa se, kenellä on jo ”ne”. Monet kokevat painajaisekseen sen, että vuotaisivat housujen läpi, niin että joku näkisi. Kukaan ei tahdo olla ensimmäinen tai viimeinen, jolla alkavat kuukautiset tai rintojen kasvu. On vaikeaa, jos ei mahdu keskivaiheille. Sinne kaikki haluavat, paitsi ne, jotka uskaltavat tasapainoilla reunalla. Keskivaiheilla ei näy tai tule huomioiduksi liikaa, ei myöskään liian vähän. Sopivasti on paras.

Hur kunde hon? / How could she?

58 min / Ruotsi 2011 / dokumentti

Ohjaaja: Ingela Lekfalk
Leikkaaja: Kersti Grunditz
Kuvaus: Anders Boman
Tuotanto: Rubus Arcticus Lekfalk AB, Filmpool Nord, Svensk Filminstitutet

Yhdeksäntoistavuotiaana, vuonna 1986, Lillemor matkustaa Ranskaan. Hän rakastuu ja saa HIV:n. Lillemor ei halua uskoa kantavansa hengenvaarallista tartuntaa.

Hän menee naimisiin ja saa lapsia, mutta ei pysty kertomaan miehelleen HIV:stä.

Sittemmin Lillemor on saanut kahden ja puolen vuoden vankeusrangaistukseen törkeän pahoinpitelyn yrityksestä. Hänet tuomittiin, koska hän harrasti suojaamatonta seksiä miehensä kanssa ja kantoi ja synnytti lapsensa kertomatta terveysviranomaisille, että on HIV-positiivinen. Sekä entinen aviomies että lapset, nyt seitsemän- ja kahdeksanvuotiaat, säästyivät tartunnalta.

Intiimi dokumentti naisesta, jolle tiedotusvälineet antoivat liikanimen ”hiv-nainen”.

”On kertomuksia, jotka eivät jätä rauhaan. Ne hiertävät ja myllertävät mielessä ja jättävät jälkensä.” Ingela Lekfalk, ohjaaja.